Mistä Miehen työn saisi? Tapaus Lasse Reijomaa.

Lasse Reijomaa, Miehen työ 2013

Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan (TANE) Miehen työ -palkinto annettiin tänä vuonna pitkäaikaisesta miesaktivismista ja -työstä Lasse Reijomaalle kansainvälisenä miestenpäivänä 19.11.. Kansainvälistä miestenpäivää ei Suomessa juuri tunneta. Se katoaa pari viikkoa aiemmin vietetyn Miesten Viikon alle, josta kirjoitin edellisessä blogitekstissä. Molempien teemat ovat samanlaisia: tuoda miehiin ja poikiin liittyviä asioita esiin vähän erilaisesta ja uudesta näkökulmasta. Miehenä oleminen on muutakin kuin urheilua, tekniikkaa tai työn tekemistä.

Sen sijaan Lasse Reijomaa on tuttu mies monille miesasioiden parissa toimineille varsinkin, jos kokemusta on pariltakymmeneltä vuodelta. Lasse oli jo ensimmäisen TANE:n Miesjaoston jäsen vuonna 1988. Jaoston jäsenenä hän jatkoi vielä 90-luvun lopulle saakka.

Ei enää kurjuuskeskustelua 

Palkinnonjakojuhlaan saapuneet tasa-arvotyön veteraanit muistelivat, miten alkuvuosia leimasi hämmennys siitä, mitä Miesjaosto voisi olla. Mitä sen pitäisi tehdä? Mitä miehiin liittyvä tasa-arvotyö tai -politiikka on?

”Silloin haluttiin ottaa etäisyyttä oikeastaan kahteen asiaan. Ensinnäkin Ruotsissa toimivaan melko vastaavaan miestyöryhmään ja toiseksi Suomessa 80-luvun lopulla alkaneeseen ns. kurjuuskeskusteluun. Keskusteluja leimasi ennemmin miesten voimaannuttaminen”, palkinnonjakotilaisuudessa todettiin.

Mieskeskustelun ja miehiä käsittelevän tutkimuksen yksi vaihe oli ”kurja mies” -keskustelu, jossa keskityttiin vain miesten elämän nurjiin puoliin: alkoholiin, huonoihin ruokailutottumuksiin ja elämäntapoihin, itsemurhiin, parisuhteen vaikeuksiin ja avioliiton epäonnistumisiin.

”Meillä ei ollut oikein mitään mallia, minkä mukaan toimia ja tehdä. Sitä alkuaikaa leimasi

Philomela lauloi päivän sankarin kunniaksi.

aito ihmettely, mutta se ei ollut voimatonta. Päinvastoin. Kokouksissa oli avoin ilmapiiri, jossa oli mahdollisuus kysyä, puhua ja kuunnella, vaikka olisi ollut eri mieltä.”

TANE:n ja virallisen tasa-arvopolitiikan pitkäaikainen ja keskeisin miehiin liittyvä teema on isyyden vahvistaminen ja tähän liittyen isyyden ja työelämän yhdistäminen. Tämä on näkynyt myös Miesjaoston toiminnassa koko sen 25-vuotisen historian ajan.

Tämän lisäksi ensimmäisten jaoston teemoja olivat esimerkiksi erilaiset miesihanteet, miestutkimuksen kätilöiminen Suomeen ja suomalaisten miesten elämänkaari. Suomen Kirjallisuuden Seuran kanssa järjestettiin miesten elämäkertojen kirjoituskilpailu 1992-1993. Palkinnonjakotilaisuudessa ”karheiksi” luonnehdittuja elämänkertoja tulikin peräti 364 kappaletta.

Siinä jaoston jäsenillä olikin lukemista. Turhaa keruu ja työ eivät olleet, sillä se tuotti muun muassa kaksi tutkimuskirjaa: Juha Siltalan Miehen kunnia (1995) ja J-P Roosin ja Eeva Peltosen toimittaman Miehen elämää. Kehittymässä olevalla suomalaiselle miestutkimukselle nuo teokset olivat tärkeitä.

Polttopiste

Mallusjoen miesvoimistelijat esiintyivät Lassen kunniaksi

Lasse Reijomaalle Miesjaosto ja TANE tarjosivat eväitä hänen miehiä koskevan elämäntyönsä ”polttopisteeseen”, kuten hän itse toteaa: miesten naisiin kohdistamaan väkivaltaan. Sotilaspappina hän oli huomannut, että miehille puhuminen on hänen lajinsa. TANE ja sen kautta avautuvat kontaktit saivat hänet muotoilemaan väkivaltatyön kärjen: ”kun mies saa apua oman väkivaltaiseen käytökseensä, niin hän on kykenevä ratkomaan muutkin elämänsä asiat.”

Lasse kirjoitti 1993 Espoon seurakuntasanomiin kolumnin, jossa hän totesi, että

”Miesten väkivalta ei ole ylimittainen annettu kohtalo, vaan kauhea tapahtumasarja, johon voidaan vaikuttaa. Miehen elämän tarkoitukseksi riittää aivan hyvin perityn väkivaltakierteen katkaiseminen. Se ei ole helppoa, mutta se on mahdollista.”

Espoon turvakodin johtaja Sirkka Liisa Aaltio ja Reijomaa aloittivat yhteistyön, jonka tuloksena syntyi Lyömätön Linja. Aluksi se oli 24/7 auki oleva kännykkä Reijomaan taskussa ja sunnuntaisin kokoontuva vertaisryhmä, johon miehet tulivat anonyymeina puhumaan väkivallastaan ja elämästään. Pian Lassen avuksi tuli Jari Hautamäki, joka on nykyisen Lyömätön Linja Espoossa ry:n toiminnanjohtaja.

Alkuvuosista toiminta on laajentunut kattamaan strukturoidun väkivallan katkaisuohjelman ja maahanmuuttajamiehille suunnatun Miehen Linjan, jossa väkivallan ehkäisytyö yhdistyy kotouttamiseen.

Lasse sai Lyömättömän Linjan aloittamiseen tukea Miesjaostosta. Ajatuksia hän sai puolestaan TANE:ssa toimineelta Väkivaltajaostolta ja sen naisiin kohdistuvan väkivallan -mietinnöstä. Lyömättömässä Linjassa miestyö ja naistyö kohtasivat hedelmällisellä tavalla.

Miesjaoston pj, kansanedustaja Kari Uotila onnittelee päivän sankaria.

Lyömätön Linja on jo yksinään Miehen työ, mutta Lasse on ollut monessa muussakin mukana - esimerkiksi perustamassa Miessakkeja. Lisäksi hän jatkaa työtään Amnesty Internationalissa ja Suomen Mielenterveysseurassa. Minä pohdin nykyään työkseni miehiä ja tasa-arvoa, mutta ensimmäisen kerran teemaan törmäsin 90-luvun lopulla. Sinikantisen raportin nimi oli muistaakseni Miehet ja tasa-arvo. Sen oli tuottanut Pohjoismainen miestoimikunta tai jotain vastaavaa. Yksi sen tekijöistä oli Lasse Reijomaa.

Katso myös:

http://yle.fi/uutiset/pitkan_linjan_miesaktiivi_palkittiin_tasa-arvon_edistamisesta/6942968?origin=rss