Mies- ja maskuliinisuustutkimuksen pohjoinen tyyli

Mies- ja maskuliinisuustutkimuksen pohjoismainen konferenssi järjestetään 2-3 vuoden välein - tällä kertaa Reykjavikissa Islannissa kesäkuun alussa. Konferensseilla on pitkä perinne, sillä niitä on järjestetty jo parikymmentä vuotta. Mies- ja maskuliinisuustutkimuksen yksi painopistealue sijaitseekin pohjoismaissa, erityisesti Ruotsissa ja Norjassa.

Raewyn Connell (pakollinen konfakuva)

Konferenssin pääpuhujat olivat Raewyn Connell Australiasta ja Michael Kimmel Yhdysvalloista. Edellinen on tunnetuin alan tutkija, vaikka hänen tutkimusintresseihinsä kuuluu paljon muutakin kuin mies- ja maskuliinisuustutkimus (ks. Connellin kotisivut). Connell puhui vähemmän maskuliinisuuksista ja enemmän tiedon tuotannon yhteydestä mm. kolonialismiin.

Konferenssin päätöksessä hän kehotti nuoria tutkijoita vapautumaan vanhojen auktoriteettien - mm. Connellin itsensä - painolastista ja kokeilemaan uusia ajatuksia ja kehittämään aiempia teoreettisia ideoita. Hän myös totesi, miten hän englanninkielisenä on äärimmäisen etuoikeutettu tieteen kentällä, jota dominoi englannin kieli.

Kommentti oli linjassa hänen puheenvuoronsa kanssa, joka muuten ilmestyy seuraavassa NORMAssa. Luennossaan hän myös käsitteli mies- ja maskuliinisuustutkimuksen leviämistä ympäri maailmaa mm. Japaniin ja Intiaan. Tämä on tuttu mantra englanninkielisistä alan kirjoista, joissa hehkutaan alan menestystarinaa. En tiedä näyttääkö se siltä Yhdysvalloista, Briteistä tai Australiasta käsin, mutta minä epäilen vahvasti, että mies- ja maskuliinisuustutkimus on useassa maassa, kuten Japanissa, Intiassa ja monessa englanninkielisessäkin maassa marginaalia tai peräti marginaalin marginaalia, kuten täällä Suomessa. Meillä miestutkimus ei ole menestystarina vaan ennemmin selviytymistarina.

Valkoiset vihaiset miehet

Michael Kimmel puhui viimeisimmän kirjansa White Angry Men pohjalta. Siinä hän käsittelee miehiä, jotka kokevat olevansa niitä todellisia uhreja nyky-yhteiskunnassa, joka paapoo maahanmuuttajia, juutalaisia, naisia, homoja jne. Tuttua retoriikkaa myös Suomesta. Olen pidempään miettinyt, että olisi mielenkiintoista lukea tutkimus siitä osasta suomalaista miesliikehdintää, jossa miesten ongelmien aiheuttajiksi määrittyvät feministit, tasa-arvoviranomaiset ja naiset yleensä. Miten he ajattelevat ja mikä heitä ajaa eteenpäin, sillä toimintatarmoa ei tältä ryhmältä puutu. Mistä kumpuaa se kokemus, että me keski-ikäiset heteromiehet olemme uhreja?

Kimmel kuittasi tuttuun tapaan, että tämä ryhmä on etuoikeutetumpia ryhmiä maailmassa. Keski-ikäisten, valkoisten heteromiesten puheen hiljentäminen viittaamalla miesten etuoikeuksiin noin yleensä miesten äärimmäiset erot unohtaen ja ilman sen kummempaa perustelua ei mielestäni ole kestävä argumentti. Itse en sitä käsitystä jaa, ja se on paljon mietityttänyt minua, kun kuulun STM:n Miestyöryhmään, joka hahmottelee paperia miehistä tasa-arvoon liittyen. Miesten etuoikeudet ja resurssit jakautuvat niin epätasaisesti miesten kesken, että joillain ryhmillä niitä ei ole lainkaan, kun pienellä eliitillä niitä on enemmän kuin egoon mahtuu. Lisäksi kaikkien miesten itsestään selvä liittäminen valtaan on ongelmallista.

Työryhmät

Kaskelotin penis (keskellä)

Avauspuheenvuorojen jälkeen parisatainen konferenssiväki istuikin sitten työryhmissä, joita oli moneen lähtöön, kuten niissä esitettyjä papereita. Selvästi osa tunsi mies- ja maskuliinisuustutkimuksen teoriaa ja perinnettä hyvin, kun osan tuntemus oli sitä tasoa, että mieskin on sukupuoli ja se siitä. Työryhmien päällekkäisyyksien takia jää tietysti aina paljon mielenkiintoista kuulematta.

Työryhmistä jäi kotiin vietäviksi esimerkiksi tieto, että puhe poikien huonosta koulumenestyksestä ja viihtymättömyydestä koulussa on levinnyt kaikkialle Eurooppaan. Täten se, että osa suomalaisista pojista ei viihdy tai pärjää koulussa ei selity suomalaisen koulujärjestelmästä käsin, vaan kyse on jostain muusta. 

Itse luulen, että siinä on kyse ainakin sukupuolijärjestelmän muutoksesta, jossa miehet ja pojat eivät pysy naisten emansipaation ja tasa-arvokehityksen ja niiden tuottamien miehiin ja poikiin kohdistuvien muutospaineiden kelkassa. Lisäksi uskon, että koko puhetavassa on jotain perustavanlailla vinossa siten, ettei se onnistu havaitsemaan todellisia ongelmia. Esimerkki kyseiseen diskurssiin lukeutuvista vääristymistä on väite, että pojat eivät pärjää koulussa.

Tulevaisuus

Pakollinen Islantikuva

Konferenssin aikana osallistuin myös Nordic Association for Research on Men and Masculinities vuosikokoukseen. Kokouksen aluksi Michael Kimmel esitteli johtamaansa keskusta Center for the Study of Men and Masculinities. Hän totesi, että miehistä ja pojista on nykyään valtavasti empiiristä tutkimusta, mutta ongelma on, että useimmat alan tutkijat ja varsinkin nuoret tutkijat ja jatko-opiskelijat eivät tiedä siitä, koska sitä ei ole koottu yhteen mihinkään tietokantoihin. Lisäksi hän totesi, että keskus aloittaa ensimmäisen MA-tasoisen opetuksen alaan liittyen. Kimmel myös ehdotti yhteistyötä pohjoismaisen seuran ja keskuksen välillä.

Kuten alussa totesin, pohjoismainen konferenssi järjestetään säännöllisesti. Seuraavaksi vuorossa olisi Ruotsi vuonna 2016 ja sen jälkeen toivottiin, että Suomi voisi ottaa vastuun järjestelyistä vuonna 2018. Nämä eivät olleet sitovia päätöksiä, vaan alustavia suunnitelmia.

Sen vielä sanon, että konferenssipaikkana Islanti on ainutlaatuisin, missä olen käynyt. Ihmeellinen maa.

Keflavikin lentoaseman miesten parfyymi-osasto

Miesten tasa-arvokysymysten tulppa - tai sitten ei

Päätin, että tästä asiasta en kirjoita, mutta tässä sitä nyt mennään kohti tasa-arvolain ensimmäistä pykälää. Lain ensimmäistä pykälää kutsutaan tarkoituspykäläksi, koska siihen pyritään tiivistämään, mikä lain tarkoitus on. Tasa-arvolain 1. § kuuluu näin:

Tämän lain tarkoituksena on estää sukupuoleen perustuva syrjintä ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa sekä tässä tarkoituksessa parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä.

Miesjärjestöjen keskusliitto ja siihen kuuluvat Miessakit, Vihreä miesliike ja Miesten tasa-arvo ovat ehdottaneet viimeisen lauseen poistamista. Ehdotus on mukana myös yhtenä keskustelunavauksena väliraportissa, jonka on tehnyt ministeri Arhinmäen asettama Mieskysymyksiä tasa-arvopolitiikassa pohtiva työryhmä.

Puolesta ja vastaan

Viimeisessä lauseessa hiertää se, että siinä mainitaan vain naiset. Kritiikin mukaan lause antaa ymmärtää, että tasa-arvolaissa ajetaan ennen kaikkea naisten tasa-arvoa, ei miesten. Tämän on todettu olleen ajankohtainen tasa-arvolakia kirjoitettaessa 80-luvulla, mutta nyt aika on ajanut siitä ohi. Poistamalla erillinen naisiin viittaava lause tuotaisiin tasa-arvolaki paremmin vastaamaan 2010-luvun tilannetta, jossa miehiin ja poikiin liittyvät tasa-arvokysymykset ovat nousseet yhtä painaviksi kuin naisiin ja tyttöihin liittyvät kysymykset.

Kuvan kissa ei liity blogiin mitenkään.

Vasta-argumenttien mukaan kritiikissä ei oteta huomioon, että tarkoituspykälän kolmessa lauseessa kahdessa viitataan myös miehiin. Ongelma on, että miehet eivät ymmärrä, että ilmauksen ”estää sukupuoleen perustuva syrjintä” sana ”sukupuoli” viittaa myös miehiin. Toisessa lauseessa ”edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa” miehet mainitaan eksplisiittisesti.

Toinen painavampi vasta-argumentti on se, että tasa-arvolaki ei kata koko tasa-arvopolitiikkaa, vaan sen fokus on työelämässä ja koulutuksessa. Jos ykköspykälän viimeinen lause nyt poistetaan, se antaa ymmärtää, että työelämän tasa-arvo-ongelmat on ratkaistu. Kuitenkin Suomessa työelämä on pitkälle segregoitunut ja sukupuolten palkkaero on EU-maiden huippua. Näin ollen viimeisen lauseen poistaminen riemastuttaisi joidenkin miesasiamiesten ohella lähinnä työnantajia, joihin kohdistuva ulkoa tuleva paine tasa-arvoistaa työelämää hellittäisi.

Tähän on puolestaan todettu, että ihmiset eivät tunne tasa-arvolain historiallista kehitystä eivätkä ole tietoisia, että se ei kata sellaisia tasa-arvon kannalta keskeisiä elämänalueita, kuten perhevapaita, joista säädetään tasa-arvolain sijaan sairasvakuutuslaissa. Tai miesten asevelvollisuutta, josta säädetään asevelvollisuuslaissa, vaikka tasa-arvolaissa, on siihen oma viittauksensa.

Symbolinen merkitys

Tasa-arvolain tarkoituspykälästä ja sen erityisestä naisviittauksesta on kasvanut itseään suurempi symboli, mikä tulee hyvin ilmi aiheesta käydyissä keskusteluissa, joilla on taipumus muuttua varsin kiihkeiksi ja jyrkiksi miehet vastaan naiset -asetelmiksi. Lauseen poistamisen on katsottu merkitsevän naisten tasa-arvokehityksen kannalta jopa takaiskua. Sitä on myös pidetty kansainvälisten sopimusten vastaisena. Esimerkiksi CEDAW-sopimus eli kaikkinainen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus velvoittaa Suomea edistämään ihmisoikeuksien tasa-arvoista toteutumista naisten osalta. Itse en osaa ottaa siihen kantaa olisiko lauseen poistaminen kansainvälisten sopimusten vastaista, mutta aiheen esiin nostaminen kertoo, miten suuresta asiasta on kyse.

Kriitikkojen kannalta lauseeseen ilmeisesti kiteytyy virallisen tasa-arvopolitiikan koko naisvääristymä. Tasa-arvoa ei pitäisi enää edistää erityisesti naisiin keskittyen vaan yhtä lailla pitäisi huomioida miehet. Kyseinen lause tuskin muodostaa mitään todellista tulppaa miesten tasa-arvoasioiden ratkaisemisessa, mutta ymmärrän, että se saattaa antaa väärän signaalin tasa-arvotyön luonteesta erityisesti niille ihmisille, jotka eivät ole tasa-arvopolitiikkaan kunnolla perehtyneet. Sen voin sanoa, että tarkoituspykälä tunnetaan ns. mieskentällä yllättävän hyvin, vaikka lakia sinänsä ei tunneta. Tässä mielessä muutokseen on aihetta, sillä tasa-arvo ei edisty, jos sillä ei ole laajaa kannatusta. Kun puolestaan ajatellaan työelämän tasa-arvo-ongelmia, on selvä, ettei aika ole ajanut lauseesta ohi.

Alussa mainitsemassani työryhmässä, jonka väliraportissa asia mainitaan yli 30 muun keskustelunavauksen ohessa, ehdotettiin, että lausetta ei poistettaisi vaan siihen lisättäisiin miehet, esimerkiksi näin:

tässä tarkoituksessa parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä ja miesten asemaa koulutuksessa.

Tälle nostan peukkua, vaikka työryhmässä ei tähän ainakaan tässä vaiheessa päädytty.

Mieskysymyksiä tasa-arvopolitiikassa pohtivan työryhmän väliraportin kuulemistilaisuus on tiistaina 4.3.Loppuraportti ilmestyy syksyllä 2014.