Mies- ja
maskuliinisuustutkimuksen pohjoismainen konferenssi järjestetään 2-3 vuoden
välein - tällä kertaa Reykjavikissa Islannissa kesäkuun alussa. Konferensseilla
on pitkä perinne, sillä niitä on järjestetty jo parikymmentä vuotta. Mies- ja
maskuliinisuustutkimuksen yksi painopistealue sijaitseekin pohjoismaissa,
erityisesti Ruotsissa ja Norjassa.
 |
| Raewyn Connell (pakollinen konfakuva) |
Konferenssin
pääpuhujat olivat Raewyn Connell Australiasta ja Michael Kimmel Yhdysvalloista.
Edellinen on tunnetuin alan tutkija, vaikka hänen tutkimusintresseihinsä kuuluu
paljon muutakin kuin mies- ja maskuliinisuustutkimus (ks. Connellin kotisivut). Connell puhui vähemmän
maskuliinisuuksista ja enemmän tiedon tuotannon yhteydestä mm. kolonialismiin.
Konferenssin
päätöksessä hän kehotti nuoria tutkijoita vapautumaan vanhojen auktoriteettien
- mm. Connellin itsensä - painolastista ja kokeilemaan uusia ajatuksia ja
kehittämään aiempia teoreettisia ideoita. Hän myös totesi, miten hän
englanninkielisenä on äärimmäisen etuoikeutettu tieteen kentällä, jota dominoi
englannin kieli.
Kommentti oli
linjassa hänen puheenvuoronsa kanssa, joka muuten ilmestyy seuraavassa NORMAssa.
Luennossaan hän myös käsitteli mies- ja maskuliinisuustutkimuksen leviämistä
ympäri maailmaa mm. Japaniin ja Intiaan. Tämä on tuttu mantra
englanninkielisistä alan kirjoista, joissa hehkutaan alan menestystarinaa. En
tiedä näyttääkö se siltä Yhdysvalloista, Briteistä tai Australiasta käsin,
mutta minä epäilen vahvasti, että mies- ja maskuliinisuustutkimus on useassa
maassa, kuten Japanissa, Intiassa ja monessa englanninkielisessäkin maassa
marginaalia tai peräti marginaalin marginaalia, kuten täällä Suomessa. Meillä
miestutkimus ei ole menestystarina vaan ennemmin selviytymistarina.
Valkoiset
vihaiset miehet
Michael
Kimmel puhui viimeisimmän kirjansa White Angry Men pohjalta. Siinä hän
käsittelee miehiä, jotka kokevat olevansa niitä todellisia uhreja
nyky-yhteiskunnassa, joka paapoo maahanmuuttajia, juutalaisia, naisia, homoja
jne. Tuttua retoriikkaa myös Suomesta. Olen pidempään miettinyt, että olisi
mielenkiintoista lukea tutkimus siitä osasta suomalaista miesliikehdintää,
jossa miesten ongelmien aiheuttajiksi määrittyvät feministit,
tasa-arvoviranomaiset ja naiset yleensä. Miten he ajattelevat ja mikä heitä
ajaa eteenpäin, sillä toimintatarmoa ei tältä ryhmältä puutu. Mistä kumpuaa se
kokemus, että me keski-ikäiset heteromiehet olemme uhreja?
Kimmel
kuittasi
tuttuun tapaan, että tämä ryhmä on etuoikeutetumpia ryhmiä maailmassa.
Keski-ikäisten, valkoisten heteromiesten puheen hiljentäminen
viittaamalla
miesten etuoikeuksiin noin yleensä miesten äärimmäiset erot unohtaen ja
ilman
sen kummempaa perustelua ei mielestäni ole kestävä argumentti. Itse en
sitä
käsitystä jaa, ja se on paljon mietityttänyt minua, kun kuulun STM:n
Miestyöryhmään, joka hahmottelee paperia miehistä tasa-arvoon liittyen.
Miesten
etuoikeudet ja resurssit jakautuvat niin epätasaisesti miesten kesken,
että
joillain ryhmillä niitä ei ole lainkaan, kun pienellä eliitillä niitä on
enemmän kuin egoon mahtuu. Lisäksi kaikkien miesten itsestään selvä
liittäminen valtaan on ongelmallista.
Työryhmät
 |
| Kaskelotin penis (keskellä) |
Avauspuheenvuorojen
jälkeen parisatainen konferenssiväki istuikin sitten työryhmissä, joita oli
moneen lähtöön, kuten niissä esitettyjä papereita. Selvästi osa tunsi mies- ja
maskuliinisuustutkimuksen teoriaa ja perinnettä hyvin, kun osan tuntemus oli
sitä tasoa, että mieskin on sukupuoli ja se siitä. Työryhmien
päällekkäisyyksien takia jää tietysti aina paljon mielenkiintoista kuulematta.
Työryhmistä
jäi kotiin vietäviksi esimerkiksi tieto, että puhe poikien huonosta
koulumenestyksestä ja viihtymättömyydestä koulussa on levinnyt kaikkialle
Eurooppaan. Täten se, että osa suomalaisista pojista ei viihdy tai pärjää
koulussa ei selity suomalaisen koulujärjestelmästä käsin, vaan kyse on jostain
muusta.
Itse luulen, että siinä on kyse ainakin sukupuolijärjestelmän
muutoksesta, jossa miehet ja pojat eivät pysy naisten emansipaation ja
tasa-arvokehityksen ja niiden tuottamien miehiin ja poikiin kohdistuvien
muutospaineiden kelkassa. Lisäksi uskon, että koko puhetavassa on jotain
perustavanlailla vinossa siten, ettei se onnistu havaitsemaan todellisia
ongelmia. Esimerkki kyseiseen diskurssiin lukeutuvista vääristymistä on väite,
että pojat eivät pärjää koulussa.
Tulevaisuus
 |
| Pakollinen Islantikuva |
Konferenssin
aikana osallistuin myös Nordic Association for Research on Men and
Masculinities vuosikokoukseen. Kokouksen aluksi Michael Kimmel esitteli johtamaansa
keskusta Center for the Study of Men and Masculinities. Hän totesi, että miehistä ja pojista on nykyään
valtavasti empiiristä tutkimusta, mutta ongelma on, että useimmat alan tutkijat
ja varsinkin nuoret tutkijat ja jatko-opiskelijat eivät tiedä siitä, koska sitä
ei ole koottu yhteen mihinkään tietokantoihin. Lisäksi hän totesi, että keskus
aloittaa ensimmäisen MA-tasoisen opetuksen alaan liittyen. Kimmel myös ehdotti
yhteistyötä pohjoismaisen seuran ja keskuksen välillä.
Kuten alussa
totesin, pohjoismainen konferenssi järjestetään säännöllisesti. Seuraavaksi
vuorossa olisi Ruotsi vuonna 2016 ja sen jälkeen toivottiin, että Suomi voisi
ottaa vastuun järjestelyistä vuonna 2018. Nämä eivät olleet sitovia päätöksiä,
vaan alustavia suunnitelmia.
Sen vielä
sanon, että konferenssipaikkana Islanti on ainutlaatuisin, missä olen käynyt.
Ihmeellinen maa.
 |
| Keflavikin lentoaseman miesten parfyymi-osasto |
