Miestutkijan Miesten Viikko

Kännykkä. Se oli ensimmäinen mullistus ”väkivaltaisten miesten” auttamisessa. Kännykän avulla Lasse Reijomaa pystyi avaamaan 24/7 auki olevan auttavan puhelimen perhe- ja parisuhteessa väkivaltaa käyttäneille miehille vuonna 1993. Lyömätön Linja oli alkanut.

Vähennetään väkivaltaa

Minun Miesten Viikkoni alkoi tiistaina Lyömätön LinjaEspoossa 20-vuotisjuhlaseminaarilla. Linja alkoi auttavan puhelimen ja sunnuntaisin kokoontuvan vertaisryhmän avulla. Muutaman vuoden jälkeen se laajeni käsittämään systemaattisen väkivallan katkaisuohjelman ja maahanmuuttajamiehille suunnatun Miehen Linjan, jossa käsitellään väkivallan ohella kotoutumista.

Miehistä väitetään, että he eivät osaa puhua intiimeistä asioista, mutta tosiasiassa moniin miesten vaikeisiin ongelmiin ratkaisu on se, että miehet puhuvat asioista keskenään. On vain luotava tila, jossa miehet tulevat kuulluiksi.

Lasse Reijomaan aloittama Lyömätön Linja aurasi tietä miehille suunnatuille väkivallan katkaisuohjelmille. Niiden ohella Suomeen on kehittynyt parinkymmenen vuoden aikana mielenkiintoinen ja monipuolinen miestyön kenttä, jossa miehiä tuetaan erilaisissa kriiseissä. Miestyössä on kerätty mittava määrä tietoa miehistä, jota ei ole juurikaan tutkittu. Siinä olisi sarkaa kokonaiselle tutkimusohjelmalle.

Miesten viikko

Miesten Viikko on jokavuotinen tapahtuma, joka toteutetaan isänpäivään päättyvällä viikolla marraskuussa. Sitä ei koordinoi tai organisoi kukaan, mutta Miessakit ry tarjoaa nettialustan, jonne voi ilmoittaa viikolla järjestettävistä tapahtumista. Lisäksi viikolla on ohjeellinen teema, joka tänä vuonna oli Mies, kulttuuri, mieskulttuuri.

Tästä teemasta eräs toimittaa soitti ja kysyi, mitä on mieskulttuuri. Koska olen nykykulttuurin tutkija, käsitykseni kulttuurista on sen mukainen: kulttuuria on kaikki, mitä ihmiset tekevät ja mitä merkityksiä he asioille antavat. Miehille ominainen kulttuuri liittyy tekniikkaan ja urheiluun, mutta niitä ei Miesten Viikon ohjelmassa juuri näkynyt.

Tapahtumakalenterissa oli paljon isän ja lapsen väliseen suhteeseen sekä miesten terveyteen liittyviä asioita. Nekin ovat mieskulttuuria, mutta modernia sellaista, ja sitä kai Miesten Viikko yrittääkin tavoittaa.

Miehet ja tasa-arvo

Minun Miesten Viikkoni jatkui keskiviikkoaamuna ministeri Arhinmäen asettamalla miestyöryhmän kokouksella. Työryhmän tavoite on pohtia, mitkä ovat miehiin ja poikiin liittyviä tasa-arvokysymyksiä ja miten niitä voidaan ratkoa. Minusta työryhmä on osa tasa-arvopolitiikassa meneillään olevaa murrosta, jossa miesten kysymykset nousevat aiempaa tärkeämmäksi ja samalla pakottavat linjaamaan tulevan tasa-arvopolitiikan uudella tavoin. Työryhmän väliraporttia voidaan odottaa helmikuussa.

Seksuaalista väkivaltaa

Torstai jatkoi minulle tuttua linjaa eli väkivallan parissa. Nyt oli vuorossa Tyttöjen Talon ja Poikien Talon seksuaalisen väkivaltatyön seminaari. Poikien Talo on pari vuotta sitten Helsinkiin perustettu sukupuolisensitiivistä poikatyötä toteuttava yksikkö, jonka työstä ja työntekijöistä olen ollut erittäin vaikuttunut.

Seminaarin ilosanoma oli se työ, mitä he ovat tehneet, ja ne työmuodot, joita he ovat kehittäneet, mutta surusanoma oli se, että projektien rahoitus ei jatku. Rahoitus ei jatku, vaikka Suomi on solminut ja on solmimassa lisää kansainvälisiä sopimuksia, jotka edellyttävät matalankynnyksen tukipalveluja väkivallan uhreille. Hui-hai, täällä ei siitä piitata, mitä velvoitteita sopimuksista koituu, kunhan Suomi-neidon kasvot näyttävät hyviltä. Aikanaan tulee EU:sta ja YK:sta moitteita, mutta se on seuraavan hallituksen murhe. Carpe diem.

Tampereen 16. Miespäivät: miesvihaa

Piti mennä Tampereen 16. Miespäiville jo perjantaina, mutta pääsin lopulta paikalle vasta lauantaina, jolloin ohjelmassa oli kirjallisuusmatinea aiheesta suomalaisen kirjallisuuden mieskuvat Linnan Tuntemattoman sotilaan jälkeen. Keskustelijoina olivat Matti Mäkelä ja Timo Hännikäinen.

Hännikäinen valotti minulle miesvihan sisältöä. Hänen mukaansa Sofi Oksasen julkisten kommenttien lisäksi romaani Puhdistus edustaa miesvihaa, koska siinä on niin negatiiviset mieskuvat. Lisäksi hän totesi, että Stieg Larsson on sisäistänyt miesvihan kirjoittaessaan samanlaisia negatiivisia mieskuvia. Kumpikin on kirjoittanut naiskaupasta, jossa on kyse seksiorjuudesta. En ymmärrä. Eikö tämän ajatuksen mukaan kaikista niistä asioista kirjoittaminen, joissa miehet ovat toimineet väärin, ole siten kyse miesvihasta.

Miksi juuri me miehet?

Miesten Viikon päätteeksi katsoin läppäriltä dokumentin The Act of Killing, joka tuli viikolla jossain vaiheessa. Se käsitteli Indonesiassa 60-luvulla joukkomurhiin syyllistyneitä miehiä. Ainutlaatuista rainassa oli se, että siinä päähenkilöitä olivat kyseiset tappajat ja murhaajat. Absurdia puolestaan oli se, että kyseiset miehet alkoivat tehdä elokuvaa dokumentin ohjaajan kanssa teoistaan, mutta sotkivat siihen ihailemiensa lännen- ja gangsterielokuvien aineksia.

Lopputulos on suurrealistinen, mutta samalla huikea näkymä suoraan joukkomurhaajan psyykkeeseen. Pala palalta päähenkilö Anwar Congon suojaukset murenevat ja hän tunnustaa, ettei voi unohtaa yhden tappamansa miehen silmiä. Kuollutta katsetta. Teimmekö syntiä, hän kysyy ja vastaa itselleen: me teimme väärin ja oksentaa vanhalla teloituspaikalla.

Elokuvan jälkeen katsoin Yle Areenasta dokumenttiin liittyvän keskustelun. Docventuresin Riku Rantalan ja Tunna Milonoffin kanssa aiheesta keskusteli oikeuspsykiatri Alo Jüriloo, joka laukoo monta fiksua kommenttia väkivallasta, mutta missään vaiheessa kukaan ei kysy, miksi juuri miehet. Miksi joukko-, sarja-, massa- ja koulumurhaajat ovat lähes poikkeuksetta miehiä?

Kysymykseen, miten vähentää meidän yhteiskunnassamme väkivaltaa, Jüriloo vastaa että vaikuttamalla poikiin, jotka alkavat oireilla käytöshäiriöillä. Totta, antisosiaaliset pojat ovat riskitekijä. Sohvalta kysyin: miksi juuri pojat. Miksi ei tytöt?

Isänpäivä

Miesten Viikko päättyi isänpäivään, mutta ei minun kohdallani. Isäni kuolemasta on yli 30 vuotta eikä itselläni ole lapsia. Isänpäivä ei merkitse minulle oikeastaan mitään. Isänpäivänä kirjoitin tätä blogia kollikissa sylissäni.