Burlesque ja feministin katse

Minä innostuin burleskista heti ensimmäisillä Helsinki Burlesque Festivaaleilla 2008. Sen jälkeen olen käynyt jokaisilla vuosittaisilla festareilla ja kymmenissä muissa bileissä. Täytyy myöntää, että aluksi minua vaivasi se, miten minä suhtaudun siihen, että lavalla naiset riisuvat vaatteitaan ja tässä minä, mies ja feministi, katson sitä. Miten tämä eroaa seksiklubien strippauksesta?

Kävin strippiklubilla pari kertaa, kun ne tulivat Suomeen 90-luvulla, ja kokemus oli vastenmielinen. Siellä seksuaalisuus typistetään vulgaareihin liikkeisiin, kaupallistetaan ja esineellistetään. Naiset ovat silkkaa seksualisoitua lihaa, ja miehet pelkkiä kalunkantotelineitä. Eräs tuntemani strippari sanoi, että miehet eivät käyttäydy missään niin typerästi kuin strippiklubilla. Olen samaa mieltä. Strippiklubilla on ikävää olla mies.

Burleskiin kuuluu streapteasen tavoin vaatteiden vähentäminen. Ilman sitä esitys ei ole burlesque-esitys. Burleskissa paino on kuitenkin sanalla ”tease”, kiusoittelu, eikä sanalla ”strip”, riisuutua. Burleski on säilyttänyt tiisaamisen toisin kuin strippaus, jonka puhekielen sanassakaan ei ole enää jäljellä kuin pelkkä riisuutuminen. Burleskissa vaatteita ei kuitenkaan vähennetä kokonaan vaan päälle jää ainakin pikkuhousut ja nännit peittävät tasselit. Genitaalien näyttäminen ei kuulu burlesqueen. Näkemäni niukin riisuuntuminen käsitti vain sukkien vetämisen nilkkoihin ja se siinä. Kyse ei ole siitä, kuinka paljon riisutaan, vaan miten riisutaan.

Strippaaminen pyrkii kiihottamaan. Siinä ei ole mitään leikkisää, itseironista tai kerronnallista. Strippaamisessa seksi on keskeisintä. Tarkoitus on saada rahat miehiltä pois. Yleisö koostuu potentiaalisista miesasiakkaista, joita houkutellaan ostamaan esiintyjät privaatti-esityksiin. Niistä se varsinainen raha tulee. Tässä mielessä naiset ovat strippipaikassa kaupan.

The Itty-Bitty Tease Cabaret: luurankotanssi

Kuva: Kerttu Malinen

Sen sijaan burleskinumerot rakentuvat yleensä jonkin hahmon ja lyhyen kertomuksen ympärille. Lavalla olen nähnyt pin upin ja glamour diivan ohella mm. astronautin, ihmissuden, sammakon, riikinkukon, kaktuksen ja kuoleman. Nykyisessä niin sanotussa neoburleskissa kaikki on mahdollista, jopa stand up -komiikka tai laulaminen. Toisinaan (harvoin) esitykset ovat kantaaottavia. Joku aika sitten näin esityksen, joka kysyi, mitä me katsomme, kun me katsomme lavalla riisuuntuvaa naista – vaikkapa burleskissa. Burleskille on ominaista huumori, parodia ja itseironia. Burleskibileissä ihmiset nauravat.

Klassinen burleski ammentaa 1900-luvun alun kabaree-esityksistä ja vaudeville-teatterista. 90-luvulla alkanut neoburleski hakee virikkeitä pop-kulttuurista ja eri alakulttuureista. Se lainaa tanssista, teatterista, sirkuksesta, performanssitaiteesta ja tietenkin klassisesta stripteasesta. Burleskiesityksissä on tee-se-itse –henkeä, glamouria ja karnevalismia.

Burleskibileet ovat kokonaisvaltaisia tapahtumia, joissa yleisö ja esitykset sekoittuvat. Ihmiset pukeutuvat bileitä varten ja niin näyttäytymisen taide valuu lavalta yleisöön. Yleisö elää esitysten mukana. He hurraavat, ulvovat, taputtavat, kannustavat. Burleskiyleisö ei katso pitkin arvostelevaa pitkää nenää ja sähise: ”Tämä on jo niin nähty.” Suuri osa yleisöstä on naisia, mikä tekeekin merkittävän poikkeuksen strippibaareihin. Burleskissa on jotain vapauttavaa ja voimauttavaa. Se rikkoo naisten seksuaalisuutta rajoittavia tabuja.

Minulle on tärkeää, että burleski rikkoo totuttuja normeja, sukupuolirooleja ja kauneuskäsityksiä. Burleskia luonnehtii drag. Naiset naamioituvat äärimmäiseen naisellisuuteen niin, että se jo kommentoi naisellisuutta konstruktiona, tehtynä performaationa. Se sanoo: tämä ei ole totta, mutta tämä on hauskaa hetken leikkinä. Äitien piti vapauttaa naiset korseteista, jotta tyttäret voivat pukeutua niihin omasta valinnastaan.

Burleski mahdollistaa halun ambivalenssin lavalla sekä lavan ja yleisön välillä. Esityksiä voi katsoa seksuaalisina, mutta ne voi nähdä myös ei-seksuaalisina, koska seksi on esityksissä harvoin niin ilmeistä tai yksiselitteistä. Samoin neoburleski jättää avoimeksi halun kohteen. Esitykset voi lukea heteroseksuaalisesti, mutta ne tarjoavat tilan myös niitä purkaville homo-, lesbo-, bi- tai -queerseksuaalisille katsojakokemuksille. Hyödyntäessään ylinäyteltyä sukupuolisuutta ja seksuaalisuutta sekä viljellessään viittauksia klassiseen burleskiin neoburleski käyttää hyväksi fetisismiä, mikä osaltaan nyrjäyttää neoburleskin seksuaalisen kuvaston.

(Seuraavassa blogissa kirjoitan draglesquesta ja boylesquesta, johon voi tutustua käytännössä perjantaina 8.2. ravintola Kaisaniemessä Aatamin asussa... ainakin melkein! Miehet lavalla)

PS. Kiitos professori Suvi Ronkaiselle innostavasta keskustelusta aiheen parissa.